Erika Abdnor: Kiinteät henkilöstösuhteet pahentavat terveydenhuollon ongelmia

Kirjailija: Erika Abdnor

Vaikka terveydenhuolto onkin palkitsevin ura, sairaalassa työskentely on tällä hetkellä erittäin haastavaa. Olemme työskennelleet huimaa vauhtia kahden vuoden ajan ja toimineet täydellä kapasiteetilla pandemian, hoidon viivästyneen hoidon aiheuttaman sairauksien pahenemisen ja heikentyneen kyvyn siirtää potilaita ammattitaitoiseen hoitoon. Tämä on johtanut peruttuihin leikkauksiin, vaikeuksiin saada potilassänkyjä päivystykseen ja 50 %:lla heikentynyt kykymme ottaa vastaan ​​potilaiden siirtoja muista korkeampaa hoitotasoa tarvitsevista sairaaloista.

HB 1868:ssa ehdotetut kiinteät henkilöstösuhteet eivät ratkaise mitään näistä ongelmista. Ne tekisivät jokaisesta heistä pahempia.

Nykyisen henkilöstömäärän ja uusien työntekijöiden hankinnan haasteiden vuoksi joudumme sulkemaan yhdestä kahteen laitosyksikköä, jotta sairaanhoitajien ja sairaanhoitajan assistenttien henkilöstösuhdelukuja noudatettaisiin. Tämä pidentää entisestään odotusaikojamme päivystysosastolla ja vähentäisi edelleen kriittisten sairaalasiirtojen määrää, joihin pystymme vastaamaan.

Molemmat tapaukset voivat olla haitallisia sairastuneille potilaille. Päivystyspoliklinikka on nimetty näin syystä: Meille tulevat potilaat tarvitsevat välitöntä hoitoa. Päivystyspoliklinikalla ei ole tarkoitus tarjota sairaalahoitoa tarvitseville. Ei ole tavallista nähdä päivystyspoliklinikan vastaanoton odottavan 16 tuntia vuodepaikkaa. Päivystyksen liiallisten päivystysaikojen lykkäämisen sekä leikkauksen viivästymisen on osoitettu aiheuttavan tilan heikkenemistä, pidentää oleskelun kestoa, fyysisen ja henkisen terveyden heikkenemistä ja kuolleisuutta. Lisäksi ensiapuosaston korkeat määrät lisäävät korkeaa kyllästystä ja viivästyksiä uusien tulokkaiden välittömässä hoidossa. Samoin potilassiirrot alemman tason hoitosairaaloista ovat välttämättömiä potilaiden pelastamiseksi, jotka heikkenevät nykyisen laitoksensa kykyjen yli. Tarve pysyä alemmalla hoitotasolla vaarantaa näiden potilaiden heikkenemisen entisestään.

Meillä ei ole varaa vähentää kapasiteettiamme enempää sulkemalla yksiköitä – eikä myöskään kaikilla Washingtonin sairaaloilla, joihin tämä lakiesitys vaikuttaisi samalla tavalla – niiden vuoksi, jotka meihin luottavat.

Ongelmana on sairaanhoitajien pula. Teemme kaikkemme sairaanhoitajien palkkaamiseksi ja pitämiseksi, mutta ne eivät yksinkertaisesti riitä täyttämään pandemian aiheuttamaa valtavaa kysynnän nousua. Tarjoamme uusille työntekijöille sisäänkirjautumisbonuksia, nykyisen henkilöstön säilyttämispalkkioita sekä kannustinpalkkiota vapaaehtoisesta ylityöstä. Se ei riitä, eikä meillä ole varaa tehdä enempää. Koko osavaltion tasaisen kysynnän vuoksi työtarjous hakijalle ei ole läheskään tae siitä, että tuleva sairaanhoitaja päätyy meille. Kysyntä eri puolilla maata on aiheuttanut räjähdysmäisen kasvun matkustavien sairaanhoitajien korvauksissa. Monet RN:t ovat ottamassa tähän suuntaan, ja sairaalat, joilla ei ole varaa maksaa tarpeeksi korkeita palkkoja kilpaillakseen, menettävät sairaanhoitajansa.

Sairaanhoitajan moraali on alhainen, ja siksi monet meistä vaihtavat työpaikkaa tai jäävät kokonaan eläkkeelle, sitä ei voi kiistää. Mutta monissa tapauksissa, omani mukaan lukien, se ei johdu liian kiireisyydestä tai ylitöiden tekemisestä – se johtuu siitä, että omistaa elämänsä uralle muiden auttamiseksi ja tunne, ettet pysty. HB 1868:ssa määrätyt henkilöstösuhteet antavat meille mahdollisuuden hoitaa vähemmän potilaita. Se heikentää kykyämme tehdä sitä, mihin olemme elämämme sitoutuneet. Hoitotyö pandemian aikana on tarpeeksi vaikeaa. Lainsäätäjän ei pitäisi pahentaa tilannetta.

Erika Abdnor, MS, BSN, on työskennellyt sairaanhoitajana 20 vuotta. Hän on kliinisen toiminnan johtaja MultiCare Deaconess Hospitalissa.

Leave a Comment