Kirja-arvostelu | Kuinka ihmiskunta lunastaa yksilön

Monet tarinat päättyvät lukijan tyytyväisyyteen, kuten kosto tai karma

Viidentoista novellin kokoelma sijoittuu eri kohteisiin – Intian eri osavaltioihin ja ulkomaille – ja se kattaa maaseutu-kaupungin, lukutaidoton ja lukutaidottoman ihmiskunnan sen yleismaailmallisten tunteiden lakaista. Tarinat kurovat tehokkaasti siltaa näitä aukkoja ja kaksijakoisia, koska ne tuovat esiin ihmisen – ja inhimillisyyden kuvaamissaan tilanteissa ja tavoissa, joilla päähenkilöt kohtaavat haasteita, ylittävät vaikeuksia tai joutuvat olosuhteiden julmaan ansaan. Siten ne ylittävät kaikki tilan, ajan, etäisyyden, sukupuolen esteet…

Onko kyseessä vapaan tahdon harjoittaminen (“gangan valinta), tavallisen miehen/naisen rohkeutta ja voimaa ja henkilökohtaisen valituksen ja syyllisyyden yläpuolelle kohoamista tarjotakseen myötätuntoa ja palvelua toiselle (“Ohjauspyörä), epätoivo ja joskus sen vastalääke (“Ohjauslinja“), kosto ja vapautus (“Ääni) tuhoisa löytö epäjumalan hirvittävistä savijaloista (“Sanomaton tarina”) – tarinat kattavat lukemattomia teemoja, ja tunteet leijuvat niiden yli ikään kuin animoidun puhujan ilmeikkäällä ilmeellä, joka puhuu intohimoisesti ja intensiivisesti.

Monet tarinat päättyvät lukijan tyytyväisyyteen, kuten silloin, kun kosto tai karma saavuttaa (“Rangaistus”). Joissakin muissa, jotka käsittelevät patriarkaatin teemoja (“Murhata”, “Jumalien tanssi”), sikiömurha (“Myrkyttää), tekopyhyys ja devadasien ahdinko (“symboli”), tarinat päätyvät tiettyyn voiton sävyyn – toisinaan hämärästi varjostettuun – mutta eräänlaiseen voittoon kuitenkin. Haukottelu pikkukaupungin elämän ja suurkaupungin välillä, joka leikkaa vankeutta ja väärää vankeutta, tuodaan koskettavalla tavalla esiin päähenkilön ahdingossa, joka palaa kotiin etsimään rauhaa ja onnea, mutta hänen toiveensa on petetty (“aukko”). Tarina, joka kohoaa uskontunnustuksen yläpuolelle ja antaa ihmiskunnalle positiivisuutta ja toivoa – traagisesta päätöksestään huolimatta (“hän cam”), kuvailee siirtolaisten vaikeita vaikeita sulkupäiviä. Ja siinä on hienovarainen tarina aviorakkaudesta, joka yllättää päätöksellään, joka kukoistaa hellästi lukijoiden mielessä, kun se tunnistaa odottamattomia tapoja, joilla rakkaus ilmaisee itseään (“Kädet”).

Useimmissa tarinoissa keskiössä ovat naiset, jotka nousevat vahvoina olentoina huolimatta siitä, että he ovat käyneet läpi tilanteita, jotka olisivat voineet tehdä heistä säälillisiä uhreja, jotka aina valittavat kohtaloaan. Jos on Ganga, joka päättää elää haluamallaan tavalla ja hylkää stereotyyppiset odotukset siitä, mikä “täyttää” naisen, on olemassa Panchali (mitä konnotaatioita tästä tulee mieleen!), joka sen sijaan, että hyväksyisi nöyrästi tilanteensa tosiseikat muuna naisilla on, sammuu kirjaimellisesti kapinan liekeissä. Toisaalta nuori tyttö on matkalla oikeuteen todistaakseen väkijoukkoja vastaan, jotka tunkeutuivat hänen taloonsa ja tappoivat ihmisiä hänen perheestään (“Todistus”), ja joka huolimatta siitä, että hän on pysynyt koko ajan lujana päätöksessään ilman uhkailuja, muuttaa kantansa aivan viime hetkellä ja on surun ja epätoivon vallassa.

Käännös on hyvin tehty, säilyttäen alkuperäisen maun, herättäen kulttuuriset ja sosiaaliset kontekstit hillitysti. Vaasanthi on kirjailija, jota pitää lukea ja käännetty teos ansaitsee olla opetussuunnitelmissa herkistämään nuoria erilaisille yhteiskuntaamme vaivaaville aiheille.

Gangan valinta ja muita tarinoita

Kirjailija: Vaasanthi

Kääntäjät Sukanya Venkatraman, Gomathi Narayanan ja Vaasanthi

Niyogi kirjat

p.p. 255, 450 Rs

loppu

Leave a Comment